torstai 11. huhtikuuta 2013

Kaikki käy kun on Matkalla ja Lontoossa


Kaksi yötä Lontoossa, pikaloma maantaista keskiviikkoon. Kassi sisältää muutaman kosmeettisen tuotteen, käsilaukun ja alusvaatteet, sukat ja yöpuvun . Niin kevyesti kuin suinkin, kokeilu ja ainainen haave sitä että ei tarvitse kantaa mitään. Aika hyvin onnistuin siinä.

Maanantai iltana SINGIN' IN THE RAIN at London's Palace Theatre, viihdyttävä niinkuin ko. musikaali voi vain olla.




Tiistaina David Bowien näyttely W&A museossa, klo.11.30 oli sisäänpääsy ja liput sinne ostettu jo pari kuukautta aiemmin. Näyttelyssä olevat asiat ja laulut olivat minulle aikuiseksi kasvuni tärkeimpiä elementtejä nuoruudesta opiskeluvuosiini ja siksi hyvin herkkä ja intiimi kokemus.
Näyttely oli parempi kuin osasin odotaa, ehkä paras kun en ota kuvataiteita huomioon.
linkki http://www.nytimes.com/2013/03/23/arts/music/david-bowie-is-opens-at-the-victoria-and-albert-in-london.html?pagewanted=all&_r=1& ja linkki W&A museoon http://www.vam.ac.uk/content/exhibitions/david-bowie-is/


Illalla ystävien kanssa upea ateria vanhassa ravintolassa Simpson's-in-the-Strandissa, suosittelen jos haluaa kokea englantilaista vanhaa tyyliä. Ruoka on super hyvää ja kohtuu hintaista, tarjoilu oli niin luontevan kohteliasta, niin että tällaista reppureissuilijaakin kohdeltiin luonnollisen tuntuisesti ilman liiottelua. Alla linkki jos jotakin, joskus kiinnostaa kokeilla ja itsellenikin muistiin tuon laitan tänne.
http://www.simpsonsinthestrand.co.uk/about.php
ja
http://www.tatler.com/guides/restaurant-guides/2012/on-the-trolley/simpsons-in-the-stran 


Pubeja muutama, pieniä ja kevyitä tuliaisostoksia sekä paljon kävelyä ehti hyvin tuona aikan toteuttaa.
Itselleni rohmusin näyttelystä levyn, kirjakaupasta aiheeseen sisältyvän kirjan ja lentoasemalta kosmetiikkaa johon kuuluu lapsuuteni naisten tuoksu eli kielohajuvettä! Käytänkö sitä itse, en vielä tiedä kun olen enemmän raskaidentuoksujen ihminen, totuttelua se vaatii. Kassalla Diorissimaa ostaessani päättelin ääneen että olen jo niin vanha että voin ryhtyä käyttämän tätä, kassarouva kysyi että "are you sure" ... taidan olla tai ainakin yritän ;-)
Ai niin W&A museosta tarttui mukaani kopiot raskaista ja vanhoista, antiikkisista korvakoruista. Ne ovat oudot minulle, mutta jostain syystä ne kiehtovat nyt. 
Asua ja oleskella pitempään esim. Lontoossa tuntuisi nyt niin luovalta vaihtoehdolta. Kaduilla kävelee vastaan tuhansia inspiraation kohteita ja pää surisee innostuksen aaltoja kaikesta siitä mitä suuri kaupunki voi tarjota historian ja siellä asuvien ihmisten muodossa. Kaikki omatkin ideat tuntuvat mahdolliselta toteuttaa eikä into läsähdä heti niinkuin joskus täällä. Mistä se johtunee, en tiedä, mutta siellä nyt viihtyisin niin hyvin. Rakastan brittiläistä huumoria, monikulttuurisuutta, kohteliaisuutta, tyyliä ja sitä mauttomuutta mikä siellä joskus myös ilmenee.


Ja nyt soi The Next Day
tässä yksi niin kaunis

"Where Are We Now?"




2 kommenttia:

  1. Olen käynyt vain kerran Lontoossa, vielä pikaisemmin kuin sinä nyt, joten kaupunki jäi hyvin vieraaksi. Sain kuitenkin sellaisen makupalan, että voisin hyvin kuvitella palaavani joskus takaisin.

    VastaaPoista
  2. Lontoo on helppo turistille, sillä on niin pitkät perinteen että "turismius" on normi. Kaupungin monikultuurisuus viehättää ja Lontoohan on kuin pienistä kylistä koostuva organismi jossa joka kylällä on omat erityispiirteensä.
    Erkki Toivanen sanoi kerran luennoidessaan että Lontoossa on läsnä koko maailma, tarkoittaen ehkä kulinaarista että väestöllistä koostumusta.
    Kyllä siellä kannattaa käväistä, mutta se vaara on että jano jää -minulla ainakin :-)

    VastaaPoista